Valokuvaajana etsin teosteni kautta rajapintaa joka erottaa maiseman luonnosta, hetken tavanomaisesta sekä häivyttää valokuvan ja muun kuvataiteen rajaa. Milloin valokuvasta tulee maalauksellinen? Mitkä elementit häivyttävät valokuvan dokumentaarisuutta ja siirtävät sen viestin, tunnelman, olemuksen maalaukselliseksi? Voiko realistisen maiseman kadottaa ja luoda tilalle toisenlaisen tilan?
Valokuvaajan sana:
Olen jo vuosien ajan kuvannut lähimaisemia. Eri vuodenaikojen tuomat valo- ja sääolosuhteet tuovat tutusta maisemasta esiin aina uusia puolia. Mahdollisuudet erilaisen tunnelman saavuttamiseen ovat rajattomat. Joskus nuo hetket ja tunnelmat näyttäytyvät erilaisina kuin päivittäinen realistinen maisema.
Olen kehittänyt maisemavalokuvauksen tueksi vahvan teknisen osaamisen, jolloin saan kuvauskalustoni avulla irti läpiteräviä yksityiskohtia tai pehmeitä laajoja maisemakuvia. Lähtökohtana kuitenkin on, etten jälkikäteen käsittele kuviani vaan luonto tallentuu katsojalle aina puhtaana - juuri sellaisena kuin se itse kulkijalle olisi. Teosten edessä seistessä tunnelman tulee olla kuin katsoisi maisemaa itse luonnossa.
Kuvaan paljon laajaa maisemaa, mutta osa kuvistani koostuu pelkästään luonnon yksityiskohdista ja ympäristön elementtien lähikuvista. Hetki, jolloin jäinen kallio tai padon kuohu muuttuu yksityiskohtien paljoudesta graafiseksi pinnaksi, on taianomainen. Joskus yksityiskohdat, kuten taivas ja pilvet muodostavat samankaltaisen tilan kuin itse laaja maisema. Näiden teosten asetelmassa haen niin ikään rajapintaa luonnollisen, realistisen sekä maalauksellisen välillä. Mielestäni nämä luonnon yksityiskohdat tarjoavat samalla tavalla rajapinnan toisenlaiseen tulkintaan.
”Pienen hetken ajan maisema ja luonto tarjoavat siellä kulkevalle katsojalle jotain mystistä, kaunista ja nopeasti tavoittamatonta.”
risto.saukonpaa@gmail.com
050 366 2591